Johannes Takanen, Rebekka, 1877, marmori, Emil Aaltosen perikunnan talletus

Johannes Takanen (1849-85) oli suomalaisen realistisen kuvanveiston uranuurtaja. Hän opiskeli taidetta Viipurissa ja siirtyi sieltä Helsinkiin, jatkoi opintoja Kööpenhaminassa ja matkasi myöhemmin Roomaan, jossa kuoli vain 36-vuotiaana. Taiteilijan pääteokset ovat saaneet innoituksensa kirjallisista lähteistä. Rebekka kuvaa Aabraham pojan Iisakin vaimoa. Aiheesta tuli rakastettu suomalaisten kotien koriste; veistoksesta on tehty lukuisia kipsijäljennöksiä.

Elin Danielson-Gambogi: Italialainen perhe, 1900, öljyväri kankaalle.

Elin Danielson-Gambogi (1861-1919) oli merkittävä naturalistisen väri- ja valotaiteen edustaja. Maalaus on ensi sijassa valo- ja varjoefektien tutkielma, mutta ainakin yhtä suuressa osassa on henkilökuvaus. Teoksesssa rakennusten seinät sulkevat näkymän niin että se muistuttaa sisätilaa. Kuva-ala jakautuu kahtia, lämpimään ja viileään alueeseen. Myös henkilöt muodostavat kaksi mielentiloiltaan vastakohtaista ryhmää. Ihmisten muodostama piiri on luonteva mutta asetelmallinen. Danielson-Gambogi käytti maalauksissaan valmiita malleja, ehkä taiteilijan oli sillä tavoin helpompi saada ilmaistuksi kahdeksi jakaantuvan  ihmisryhmän kahtia jakautuvaa psykologiaa.

Amélie Lundahl: Ida Aalberg, 1890-luvun alku, pastelliliitu paperille.

Amélie Lundahl oli Helene Schjerfbeckin, Maria Wiikin ja Helena Westermarckin ohella Pariisissa opiskelleita ja ranskalaisen realismin omaksuneita suomalaisia naistaiteilijoita. Lundahl oli myös Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulun ensimmäinen naisopettaja.

Lundahlin tuotannossa on useita taidokkaita pastellimaalaksia, varsinkin muotokuvia. Niidenkin joukossa Ida Aalbergin muotokuva on erityisen säkenöivä ja välitön. Ihailtu näyttelijätär, oman aikansa kansallinen idoli, on kuvattu yksityishenkilönä, ilman teatraalisia eleitä. Kuvataiteen lisäksi Amélie Lundahl rakasti teatteria, johon häntä yhdistivät myös perhesiteet. Teoksessa vaikutelma eläytymiskyvystä ja oivaltamisesta, sekä mallin että taiteilijan, välittyykin voimakkaana.

Pekka Halonen: Veneen tervaaja, 1908, öljyväri kankaalle.

Lapinlahtelaisen talonpoikaisperheen poika Pekka Halonen (1865–1933)opiskeli taidetta Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä Pariisissa. Realismista tuli hänen omin alueensa. Halonen tunnetaan erityisesti talvimaiseman taidokkaana kuvaajana. Taiteilijalla oli tärkeä osansa suomalaisen identiteetin ja kansan kuvan luomisprosessissa. Halonen kuvasi mielellään arkisia tapahtumia ja ihmistä osana luonnon kiertokulkua.

Ivan Aivazovski: Grande Marine, 1875, öljyväri kankaalle.

Ivan Aivazovski (1917 – 1900) syntyi Mustanmeren rannalla Krimin niemimaalla sijaitsevassa Feodosian kaupungissa. Pietarissa 1830-luvulla vietettyjä opintovuosia ja Länsi-Eurooppaan 1840-luvulla tehtyjä matkoja lukuun ottamatta hän asui syntymäkaupungissaan aina kuolemaansa saakka. Aivazovski kuuluu venäläisen maisemamaalauksen nimekkäimpiin edustajiin. Erityisen tunnettu hän on meriaiheisista maalauksistaan. Grande Marine on sekä aiheeltaan että väriasteikoltaan mitä tyypillisintä Aivazovskia. Ihmisen taistelu luonnonvoimien mahtia vastaan on tavanomainen aihe hänen tuotannossaan. Romantiikan ajan lapsena Aivazovskia kiehtoivat levollisten tunnelmien sijasta poikkeukselliset luonnonilmiöt.