17.3. – 20.5.2018 Värin syleilyssä — Anita Snellman

Tampereen taidemuseon kevään avaa taidemaalari Anita Snellmanin (1934–2006) värikäs ja elämäniloinen retrospektiivinen näyttely. Se on laaja katsaus taiteilijan tuotannon parhaimmistoon 1940-luvulta 1980-luvulle. Näyttelyyn on saatu lainaksi myös ennen julkisuudessa näkemättömiä teoksia pirkanmaalaisista yksityiskokoelmista.

Anita Snellman oli kosmopoliitti, joka työskenteli Suomen ohella Ruotsissa, Ranskassa ja Espanjassa. Varhaiskauden lähinnä Tukholmassa ja Pariisissa syntyneet tummasävyiset ekspressionistiset ja kubistisvaikutteiset teokset kuvaavat taiteilijan intiimiä ajatusmaailmaa.  Myöhäisemmät Espanjan Ibizalla taiteilijan omassa maatalossa syntyneet teokset ovat lähinnä Snellmanin omaa sielunmaisemaa. Ne välittävät valoisan ja värikkään paratiisinomaisen ilmapiirin, joka näkyy niin erilaisissa asetelmissa, maisemissa kuin henkilöaiheissakin. Maailmankaikkeus, tähtitaivaat ja linnunrata ovat puolestaan toistuvia kosmisia ja henkisempiä teemoja Snellmanin myöhäisemmässä taiteessa, jotka näkyvät etenkin suurikokoisissa triptyykkimaalauksissa. Lukuisat omakuvat muodostavat oman kiinnostavan alueensa Snellmanin tuotannossa.

Anita Snellmanin laaja näyttely on toteutettu yhteistyössä Anita Snellmanin säätiön kanssa.  Säätiö on samalla myös näyttelyn merkittävin lainaajataho ja sen puheenjohtaja Leena Ahtola-Moorhouse on näyttelyn kuraattori.

Anita Snellman: Maria, 1974. Öljy kankaalle, Anita Snellman säätiön kokoelma.

17.3. – 20.5.2018 ALLES PALLES FALLES Kappalemaisia kuvauksia ja kuvitelmia

Jyrki Siukosen näyttely on laaja kattaus veistoksia ja kolmiulotteisia installaatioita vuosilta 1999–2018. Näyttely painottuu uusiin teoksiin, joiden alkuideat saattavat löytyä vuosikymmenten takaisista luonnoksista.

Taiteilijana Siukonen rakentaa ja kokoaa teoksia, mutta myös purkaa niitä ja kierrättää materiaalejaan. Näyttelynä ALLES PALLES FALLES on Siukosen mukaan ”eteenpäin kaatuva välisumma, jossa vanhasta nyrjähtää esiin uutta”. Aikana, jolloin taiteelta toivotaan terveysvaikutuksia ja yrittämisen eetosta, Siukonen kääntyy kohti taiteen itsemääräävää luontoa ja nonsenssia. Taiteen tekeminen on itsessään taiteen olemassaolon perusta. ALLES PALLES FALLES ei tarkoita mitään, mutta merkitsee jotakin.

Jyrki Siukonen (s. 1959 Tampere) on työskennellyt kuvataiteilijana vuodesta 1982 lähtien. Hän on pitänyt viisikymmentä yksityisnäyttelyä ja yli kahdeksankymmentä ryhmänäyttelyä kotimaassa ja ulkomailla. Siukosen työskentelylle on tyypillistä käsitteellinen lähestymistapa ja käsin tekeminen.

Siukonen valmistui ensimmäisenä Suomessa kuvataiteen tohtoriksi (2001) ja on sen jälkeen toiminut mm. lehtorina Lapin yliopistossa ja professorina Kuvataideakatemiassa.
Taiteellisen työnsä ohessa Siukonen ollut aktiivinen tutkija ja kirjoittaja, jonka aiheet ovat yltäneet 1700-luvun kulttuurihistoriasta ja venäläisestä avantgardesta työkalujen filosofiaan ja 1960-luvun lappilaisen taiteeseen.

Jyrki Siukonen: Tee ja pulla virvelirummulla, 1979/2017.

9.6.–19.8.2018 Vuoden nuori taiteilija 2018 – J. A. Juvani

J. A. Juvanin pääasiallisia työvälineitä ovat video, valokuva ja kuvanveisto. Hän käsittelee taiteessaan tabuja ja vakavia aiheita, kuten sukupuoli-identiteettiä ja -rooleja. Juvani haluaa rikkoa totuttuja ja vallitsevia normeja. Hän tekee sen usein huumorin kautta mutta aina kuitenkin analyyttisesti.

”Koen olennaiseksi laittaa aiheeni törmäyskurssille, sekoittaa glitteriä paskaan. Haluan luoda paradokseja, jotka paljastavat teoksen monimutkaisuuden: asioiden taustalla olevan harmaan mössön, kontrastin ja dynamiikan. Lopputulos ei ole kaunista tai rumaa, vaan jotain itsearvoisesti enemmän, jotain joka on kokonaisvaltaisesti keskeneräinen, jotain missä sen olemassaolo on raaka, rehellinen ja anteeksipyytelemätön. Teen kaikkeni löytääkseni sen mitä olen etsimässä. Jos se tarkoittaa, että minun on vastustettava asioita, joiden tiedän olevan todellisia ja oikein, teen sen. Mikään ei ole pyhää. On oltava kriittisin niitä asioita kohtaan joita rakastaa, koska rakkaus tekee sokeaksi. Rikkomalla sääntöjä ja ylittämällä rajoja, ne voi uudelleen määrittää tai kyseenalaistaa niiden tarpeellisuutta.

Työskentelyni ytimessä on aiheita kuten queer, feminismi, kuolema, himo, runous, rakkaus, viha, stereotypiat, loppuun kuluneet kliseet ja yleinen sekoilu. Työskentelen videon, valokuvan, äänen, objektien ja tekstin parissa, joista kaikissa on löydettävissä performanssitaiteen ominaisuuksia.

Komedia on rakkain instrumenttini. Kun nauru loppuu, sinun on mietittävä, mitä todella yritän sanoa. Luotan siihen että vitsini käyvät vanhoiksi. Toivon että kokemuksesi ei helpota oloasi, eikä se jätä sinua rauhaan.”

J.A. Juvani VNT-julkistustilaisuudessa 29.9.2017. Kuva: Jari Kuusenaho

9.6.–19.8.2018 Tuomo Rosenlund ja Mika Hannula: Paikan muisti 1918–2018

Kuvataiteilijan ja tutkijan yhteistyöprojekti Suomi 1918–2018 – Paikan muisti ja kokemuksellisuus -näyttely yhdistää tieteellistä ja taiteellista tapaa hahmottaa ja luoda todellisuutta. Se keskittyy tiettyjen tamperelaisten paikkojen historian ja nykyisyyden vuorovetoon, paikan kokemuksellisuuden kautta avautuvaan tarinaan suomalaisuuden sadan vuoden kaaresta.

Näyttelykokonaisuus koostuu kuvallisesta ja tekstillisestä materiaalista. Kuvallinen materiaali koostuu paikan päällä toteutetuista tussipiirroksista. Näyttelyn yhteydessä niiden rinnalle toteutetaan tilaan ja tilanteeseen parhaiten soveltuvia modifikaatioita, kuten jättikokoisia seinäpiirustuksia ja videoprojisointeja alkuperäismateriaalista. Tekstimateriaali koostuu viidestä esseestä, jotka keskittyvät paikan muistiin ja muistoihin, niiden aktualisoimiseen tässä ja nyt. Esseet ovat mikrohistoriaa, pienten venähdyksien ja virityksien kautta rakentuvaa tarinaa. Piirustukset ovat kaikki Tampereelta, sata vuotta sitten käydyn sisällissodan tapahtumapaikoilta. Tekstit taas lähtevät lentoon samoilta paikoilta, käsitellen näkymää koko Suomen, ellei jopa universumin, mittakaavassa.

Tuomo Rosenlund (s.1976) on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Piirtäminen on aina ollut keskiössä Rosenlundin työskentelyssä. Viime vuosina häneltä on nähty dokumentaristiseen henkeen tehtyjä kuvia paikoista ja rakennuksista, joita on ollut esillä mm. Piirrä Nyt -näyttelyissä Lahden Taidemuseossa ja Rovaniemen Korundissa.

Mika Hannula (s.1967) on Berliinissä ja Rymättylässä asuva tutkija, kirjailija, kriitikko ja kuraattori. Hän on käsitellyt Suomea ja suomalaisuutta mm. kirjassaan Suomalaisuudesta – erään sukupolven tarina (Niin&Näin, 2007).

Tuomo Rosenlund: Satakunnan silta, Tampere, lokakuu 2017. Tussi paperille 42×30 cm, 2017.