Videotaidelahjoitus ratikkaa ajatellen

Tamperelainen taiteilija Raisa Foster lahjoittaa videotaideteoksensa Lupina (2016) Tampereen kaupungille tukeakseen raitiotien taidesuunnitelmaa. Yksi raitiotien taiteen yleissuunnitelman visioista on, että sekä pysäkkien että vaunujen infotauluja voitaisiin hyödyntää mediataiteen alustoina. Raisa Fosterin teos on esimerkki siitä, miten idea toimii käytännössä. Videoteos Lupina on esillä ja kaupunkilaisten katsottavana Hatanpään valtatien alussa olevan bussipysäkin kahdessa digitaalisessa näytössä 27.4.–1.5.2018. Pysäkillä ei pyöri tuona aikana lainkaan mainoksia.

Raisa Foster: Lupina (2016)

Teoksessa Lupina mustiin pukeutunut mies kierii lupiinipellossa. Miehen hidastettu liike ja kukkien lempeä huojuminen tekevät tunnelmasta meditatiivisen. Luuppina esitetyssä videossa lupiinit ensin lakoavat ihmiskehon alle, mutta takaisin kelatussa kuvassa ne nousevat pystyyn ja ympäröivät miehen syleilyynsä. Mieshahmon, tanssin ja kukkien yhdistelmä nostaa pintaan kysymyksiä ihmisyyden henkisestä tilasta sekä suhteesta luonnonympäristöön. Vapauden, ahdistuksen ja syyllisyyden kokemukset risteävät. Lupiinipellon kauneus lumoaa, mutta tietomme kasvista haitallisena vieraslajina saa meidät suhtautumaan siihen myös torjuvasti.

Työryhmä: Raisa Foster (ohjaus, leikkaus), Mika Peltomaa (kuvaus), Olavi Karvonen (esiintyjä)

Yksikanavainen videoteos ilman ääntä, 3 min 28 sek, esitetään luuppina, digitaalinen tiedosto. Lahjoitus on digitaalinen kopio 1/3.

Raisa Foster (s. 1976) on tamperelainen vapaa taiteilija ja tutkija. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Tampereen yliopistossa vuonna 2012. Hänellä on myös dance animateur -tutkinto Melbournen yliopistosta Australiasta sekä taiteen maisterin tutkinto Aalto yliopistosta. Fosterin pääosin identiteettikysymyksiä tarkasteleva taiteellinen tuotanto on monialaista, kattaen teoksia tanssitaiteesta lyhytelokuviin ja runoudesta videotaiteeseen. Vuosina 2015–2017 Foster työskenteli tutkimusjohtajana Koneen Säätiön rahoittamassa taideperustaisessa Art-Eco -tutkimushankkeessa. Tällä hetkellä Fosteria kiinnostaa taiteen tekeminen ja esittäminen sekä kaupunki- että luonnonympäristössä.

Mera konst! -seminaari Tampereella 8.5.2018

Patsaista tunnelityömaille, muraaleihin ja ratikkaan – Julkisen taiteen haasteet Tampereella

Tervetuloa Mera konst! -seminaariin julkisesta taiteesta Työväenmuseo Werstaan auditorioon 8.5.2018 klo 10–15, Väinö Linnan aukio 8.

Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus järjestää yhdessä Tampereen taidemuseon kanssa Mera konst! -seminaarin julkisesta taiteesta Työväenmuseo Werstaan auditoriossa. Mera konst! -hanke on koonnut kuntia Suomesta ja Ruotsista vertailemaan tapoja hankkia taidetta julkisiin tiloihin. Seminaarin ruotsalainen puhujavieras on Göteborg Konstin päällikkö Cecilia Borgström-Fälth, joka kertoo julkisen taiteen työtavoista ja ajankohtaisista hankkeista Göteborgissa.

Puheenvuoroja käyttävät ruotsalaispuhujan lisäksi erityisasiantuntija Henri Terho Taiteen edistämiskeskuksesta, Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju, ROP-ryhmä (taiteilijat Tuomo Rosenlund ja Pekko Orava) sekä projekti-insinööri Antti Haukka raitiotien kehitysohjelmasta.

Tilaisuuden lopuksi järjestetään paneelikeskustelu, johon osallistuu mm. Tampereen kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Lauri Savisaari.

Mera konst! -hanke on koonnut kuntia Suomesta ja Ruotsista vertailemaan tapoja hankkia taidetta julkisiin tiloihin.

Hankkeessa on järjestetty vuosina 2017–2018 useita kaikille avoimia seminaareja eri kunnissa. Kunnat valittiin avoimella haulla. Mukaan pääsivät Kokkola, Pori, Tampere, Riihimäki, Sipoo ja Hämeenlinna.

Mera konst! -hanketta rahoittavat Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto, ja se jatkuu vuoden 2018 loppuun asti.

 

Seminaarin ohjelma: https://www.hanaholmen.fi/event/mera-konst-tampereella/

Tapahtumaan on vapaa pääsy.

 

Ilmoittaudu 2.5.2018 mennessä alla olevasta linkistä.

https://www.lyyti.in/Mera_konst_seminaari_Tampereella_4791/fi

 

Lisätietoja:
Ohjelmakoordinaattori Aino Kostiainen

+358 (0)40 551 9933

aino.kostiainen(at)hanaholmen.fi

Jarno Vesalan ääniteos Tampereen Klassilliseen lukioon

Tampereen taidemuseo on tilannut taiteilija Jarno Vesalalta kaksiosaisen ääniteoksen Toisaalta, joka sijoitetaan Tampereen Klassillisen lukion tiloihin. Teos liitetään kaupungin kokoelmiin.

Teoksellaan Jarno Vesala pyrkii olemaan lisäämättä rauhattomuutta tai ylimääräisiä visuaalisia ärsykkeitä tilaan, joka on päivittäin satojen oppilaiden käytössä. Ensi sijassa äänen varassa toimiva teos on ”näkymätön veistos”, jonka luokse voi halutessaan mennä, mutta joka ei ole jatkuvasti visuaalisesti läsnä. Pienieleisillä muutoksilla julkisen tilan kokeminen muuttuu. Nämä pienet eleet muistuttavat katsojaa havainnoimisen ja löytämisen riemuista. Teos kutsuu katsojaa lähemmäksi useamman kuin vain yhden kerran toisin kuin selkeästi fyysinen objekti, joka nopeasti muuttuu yhdeksi ohikuljettavaksi elementiksi.

Kaksiosaisen teoksen ensimmäinen osa sijoittuu arkkitehdin suunnitteleman ns. kasvikaukalon yhteyteen. Betoninen kaukalo sijaitsee yhdysrakennuksen matalassa osassa. Teoksessa kasvikaukalon sisus muuttuu aukoksi toiseen tilaan. Katsottaessa kasvikaukalon sisälle syntyy illuusio alapuolella olevasta toisesta tilasta, jossa on tapahtumassa jatkuvasti jotakin. Betoninen kaukalo on portti toiseen maailmaan, helposti lähestyttävä pakotie toisaalle, jossa kaikki on mahdollista. Kuuluuko kaukalosta ääniä, mitä siellä tapahtuu? Kuka siellä jo on?

Teoksen toinen osa sijoittuu korkean aulatilan ikkunoiden viereen. Katsoja sijoittaa itsensä äänen kuuluvuuden kannalta oikeaan kohtaan tilassa olevien pöydän ja maton avulla. Syntyy vaikutelma ulkoa tulevasta äänestä. Tässä rajatussa kohteessa äänimaisema sulautuu aulatilan luonnolliseen äänimaisemaan ja luo kokijalle ympäristöön lisätyn fiktiivisen todellisuuden. Pienten äänieleiden avulla syntyy hyvin yllätyksellinen tilakokemus; hissin oven avautuminen, askeleet, ulko-oven kolahdus. Koulun omien äänien lisäksi teos tuo tilaan epätyypillisiä ääniä. Tuntuu kuin jossakin kukkuisi käki, tuolla haukkuu koira, yleisö taputtaa, joku kuiskaa korvaan, hevosrattaat kulkevat ohitse, kello tikittää, alkaa sataa, ympärillä lauletaan. Äänistä syntyy fiktiivinen tilakokemus, jonka sisään kokija voi astua.

Klassillinen lukio on luonnontiedepainotteinen. Siksi Jarno Vesala halusi tuoda teokseen uutta tekniikkaa, joka olisi kuitenkin samalla mahdollisimman huoltovapaa. Hänen tavoitteenaan oli äänien avulla luoda opiskelijoille paikkoja, joissa käydä kesken koulupäivän, tarjota mahdollisuuden tehdä nopeita virtuaalisia matkoja toisenlaiseen ympäristöön ja antaa kokonaisvaltaisia kokemuksia arkisen toiminnan keskellä.

Jarno Vesala (s. 1977 Raumalla) valmistui kuvataiteilijaksi 2004 Tampereen Ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän koulutusohjelmasta. Hän asuu Nokialla ja työskentelee Tampereella.

Hämeensillan veistokset evakkoon siltaremontin ajaksi 30.10.2017

Tampereen Hämeensillan korjaustyöt alkavat loppuvuodesta 2017. Remontin takia Wäinö Aaltosen veistämät Pirkkalaisveistokset vietiin 30.10.2017 turvaan museoiden kokoelmakeskukseen. Veistokset puhdistetaan ja kunnostetaan määrärahojen sallimissa rajoissa. Kokoelmakeskuksen piha-alueelle valettiin betonilaatta teosten säilyttämistä ja käsittelyä varten.

Hämeenkatu ja Hämeensilta on määritelty yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Pirkkalaisveistokset ovat ikoninen osa Hämeensillan kansallismaisemaa, johon tamperelaiset ovat ehtineet tottua jo ikäpolvien ajan. Suomen neidon lakitus on kuulunut 1970-luvun alusta lähtien teekkarien vappuperinteisiin, ja patsaita on muutenkin koristeltu eri tapahtumien juhlistamiseksi. Toimintoihin tulee nyt tauko, mutta muutokset ovat kuitenkin tilapäisiä. Hämeensilta rakennetaan uudelleen entisen kopioksi ja veistokset palautetaan paikoilleen rakennustöiden valmistuttua parin vuoden kuluttua.

Veistokset kuvaavat Suomi-neitoa ja keskiajan pirkkalaisia hahmoja. Ne ovat nimeltään Suomenneito, Veronkantaja, Eränkävijä ja Kauppias. Suomenneidon kipsiversio oli 1939 mukana New Yorkin maailmannäyttelyssä, jossa se julistettiin näyttelyn kauneimmaksi veistokseksi.

Hämeensillan veistoksiin tarvittavat rahat lahjoitti Tampereen kaupungille kauppaneuvos Rafael Haarla 1923. Aiheidean laati Haarlan toimeksiannosta kirjailija Jalmari Finne. Teokset tilattiin ilman kilpailua suoraan kuvanveistäjä Wäinö Aaltoselta, ja ne sijoitettiin Hämeensillalle, joka valmistui syksyllä 1929. Teokset valmistuivat ajallaan kaupungin 150-vuotisjuhliin, mutta syyskuisen Kuru-laivan tuhoisan haaksirikon vuoksi varsinaisia juhlallisuuksia ei järjestetty.

Kuva: Jari Kuusenaho

Kokoelmapäällikön kannanotto Vapaudenpatsaasta käytyyn keskusteluun

Ehdotuksellaan Vapaudenpatsas Viktor Jansson voitti vuonna 1918 järjestetyn kilpailun Tampereen valtausta juhlistavan ja vapaussoturien muistoa kunnioittavan muistomerkin saamiseksi Tampereelle. Patsaan pystytys Hämeenpuistoon korkealle jalustalle soturin rinta etelään, viistosti Tampereen työväentalon suuntaan käynnisti kolme vuotta jatkuneen riitelyn. Kiista puhkesi uudelleen sata vuotta myöhemmin, kun kävi ilmi, että veistos joudutaan raitiotielinjan takia siirtämään parikymmentä metriä pohjoiseen. Siirtosuunnitelma synnytti keskustelun yleisönosastoilla ja blogeissa, joissa on esitetty veistoksen pyörittämistä, kääntämistä itään ja alas, pystin siirtämistä museoon tai jopa suoraan Lenin-museota vastapäätä. Suoraan ylös osoittavan miekan on nähty symbolisesti sojottavan jos johonkin kohteeseen.

Vapaudenpatsaan sijainnista ja asennosta käyty keskustelu harottaa moneen, ei niinkään taiteelliseen suuntaan. Taidemuseon rooli on lähestyä näitä kysymyksiä esteettisestä näkökulmasta ja ikään kuin taiteilijanäkemystä tukevana. Lähtökohta on ollut, että patsaiden siirtoihin ryhdytään ainoastaan, jos rakennustoiminta sitä ehdottomasti vaatii ja silloinkin uusi sijaintipaikka pyritään löytämään mahdollisimman läheltä alkuperäistä.

Vapaudenpatsaan katsomissuunta on selvästi Hämeenpuiston määrittämä. Veistoksen näkövinkkelistä avautuvalla 180 asteen sektorilla sijaitsee lukuisia rakennuksia, ja niistä yhden osoittaminen kohteeksi ja siitä loukkaantuminen on katsojan valinta. Tulkinta on toki ymmärrettävä, mutta on uskaliasta olettaa, että teoksen asemointi kilpailusäännöissä pyydetylle paikalle olisi ollut taiteilijan poliittinen piiloviesti.

Yleisesti Vapaudenpatsaan mallina pidetään Elias Simojokea, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta, joten kohdehenkilön aatemaailmaa on hankala käyttää veistoksen sijainnin tai asennon arviointiperusteena. Kyseessä ei ole muotokuva: Jansson on etäännyttänyt kohteensa tavalla, joka kontraposto-asentoineen viittaa enemmän Kreikan klassiseen kuvanveistoon kuin fasismiin. Uhmakkuutta veistoksesta ei puutu, mikä ehkä on ollut omiaan sysäämään tulkintoja liikkeelle. Nytkin ne vaikuttavat jakaantuvan samaan kahteen leiriin kuin veistoshankkeen alkuaikoina. Alun perin hankkeen puoltajat tähdensivät, että patsas symboloi isänmaan vapauttamista venäläisyyden ikeestä. Vastustajien mukaan ”vihanpatsas” muistuttaa valkoisesta terrorista. Molemmilla näkemyksillä on perusteensa. Mutta olisiko kolmantena vaihtoehtona mahdollista opetella sietämään myös taiteen monimerkityksellisyyttä samalla tavoin kuin Hugo Simbergin Tuomiokirkon kattoon maalaaman käärmeen kohdalla? Näitä tamperelaisia taiteen kiistakysymyksiä käsittelen laajemminkin taidemuseossa marraskuussa 2017 avautuvan Kansan asialla -näyttelyn kirjassa.

Tapio Suominen

Jättimäinen muraali Ratinaan

Tuomo Rosenlundin seinämaalaus Playground-Leikkikenttä on valmistunut Ratinan sillan itäiseen seinämään. Teos kattaa koko seinäpinnan maan tasosta kattoon. Maalauksen koko on 7 x 30 metriä. Maalia on käytetty 80 litraa.

Teoksen nimi Playground-Leikkikenttä viittaa ajatukseen kaupungista ihmisten ”leikkikenttänä”, jatkuvasti muokkaantuvana alueena. Toisaalta se liittyy teoksen syntyyn, jossa palasten sommittelu sekä teoksen sisällä olevat tekstit ja merkit ovat kuin leikkiä. Ne luovat eri katselukulmista erilaisia erillisiä kokonaisuuksia ja omia tarinoitaan.

Ratinaan toivottiin seinämaalausta, kun ulkoliikuntapaikkaa kunnostettiin alkuvuonna 2016. Tekijäksi kutsuttiin tamperelainen kuvataiteilija Tuomo Rosenlund, joka on viime aikoina toteuttanut useita suurikokoisia teoksia. Rosenlundin piirustuksellinen maalaustapa sopii hyvin tehoja vaativaan paikkaan.

Hanke rahoitettiin Kaupunkiympäristön palvelualueen ja Tampereen taidemuseon yhteistyönä. Tavoitteena on toteuttaa sillan länsipuolelle toinenkin muraalimaalaus osana keskustan kehittämishanketta.

 

Vuosimitalikilpailu ratkennut!

Suomen Mitalitaiteen Killan vuosikilpailu 2017 on ratkennut. Kilpailun voitti taiteilija Hannu Veijalainen ehdotuksellaan Yhdessä on tulevaisuus (4000€), toisen palkinnon sai Pekka Rytkönen ehdotuksellaan Hedelmällistä maaperää (2500€) ja kolmannen Jarkko Roth ehdotuksellaan Ollaan kaikki samassa veneessä (1000€).

Mitalitaiteen vuosikilpailu 2017 toteutetaan Suomi 100 -hankkeen yhteydessä: Killan vuosimitali 2017 on myös Suomen itsenäisyyden juhlavuoden mitali. Suomi 100 -juhlavuoden ja vuosimitalin suunnittelukilpailun teema on Yhdessä.

Palkintolautakunta, johon kuului kuvanveistäjä Sakari Kannosto (Suomen Mitalitaiteen Kilta), Taina Myllyharju (Tampereen taidemuseo), Matti Peltokangas (Suomen kuvanveistäjäliitto), Alex Suomi (Suomen kuvanveistäjäliitto) ja Janne Virkkunen (Suomi 100 -hanke) ratkaisi kilpailun Helsingissä perjantaina 2.12.2016.

Palkintolautakunnan lausunto voittajamitalista:

Taitavasti tehty mitali. Erottuu joukosta, hyvä ensivaikutelma. Abstraktimpi viesti, uudenlainen yhteisöllisyys ja monitahoisuus. Useita eri merkityksiä nousee esiin pelkistetystä muodosta huolimatta. ”Murretaan leipää yhdessä” –teema nousee vahvasti esille. Hienoa symboliikkaa. Toimiva kontrasti myös eri puolien välillä, vaikka osaltaan muodot ovat samankaltaiset. Pronssisena toimii kädessä.

Mitalin tekijä, taiteilija Hannu Veijalainen kertoo Yhdessä on tulevaisuus -mitalista seuraavaa:

”Taidemitali 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Mitalin suunnittelussa lähdin luomaan pelkistettyä muotoa. Suunnittelun ja muovailun aikana syntyi ajatuksia ja mielikuvia Suomen satavuotisesta yhteisestä historiasta: Etusivulla sata erikokoista koveraa ja kuperaa elementtiä viestivät erilaisista itsenäisyyden ajan vuosista. Takasivun muodoissa ja rytmissä on viittauksia suomalaiseen rakennustaitoon, teollisuuteen, ruokakulttuuriin, kirjallisuuteen, musiikkiin ja yhdessä tekemisen perinteeseen. Mitalin keskellä oleva aukko kuvaa ikkunaa tulevaisuuteen.”

Peilikirkas Otavalankadulle

Otavalankatu on saanut remontissa uuden avaran ilmeen, sekä oman julkisen taideteoksensa. Peilikirkas -teoksen on suunnitellut kuvanveistäjä, arkkitehti Maija Kovari. Teos muistuttaa timantteja tai kiderakenteita, jotka puskevat itsensä maan läpi ylös pinnalle. Peilihiotusta teräksestä valmistettu teos heijastelee ympäristöään peilin tavoin. Peilaamisen lisäksi teosta voi käyttää myös istuskeluun, sen korvatessa kävelykadulla tavanomaisia penkkejä. Teos syntyi osana julkisen taiteen tutkimushanketta Tampereen kaupungin ja Ympäristötaiteen Säätiön yhteistyössä.

Vuosimitalikilpailun ohjelma

Suomen Mitalitaiteen Killan vuosimitalikilpailu liittyy tänä vuonna Suomi 100 -juhlallisuuksiin. Kilpailun teema on Yhdessä, ja se on avoin suomalaisille ja Suomessa pysyvästi asuville kuvanveistäjille ja kuvataiteen opiskelijoille. Killan karttuva mitalikokoelma on talletettu Tampereen taidemuseoon.

Kilpailuohjelma

Suomen Mitalitaiteen Kilta järjestää suomalaisille ja Suomessa pysyvästi asuville kuvanveistäjille ja kuvataiteen opiskelijoille Suomi 100 -mitalin avoimen suunnittelukilpailun Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Kilpailu kuuluu Suomi Finland 100 -juhlavuoden ohjelmaan.

Kilpailu on samalla Suomen Mitalitaiteen Killan vuoden 2017 vuosimitalin suunnittelukilpailu.

Suomi 100 – juhlavuoden ja mitalin suunnittelukilpailun teema on Yhdessä. Suomi 100 –hankkeen toimikunta toteaa Suomi 100 –juhlavuoden teemasta:
”Satavuotiaalla on näköala katsoa vuosisata eteenpäin ja taaksepäin sekä seistä tukevasti tässä ajassa. Vuoden ohjelmasisältö syventää ymmärrystä koko itsenäisyyden ajasta, tarkastelee sitä Suomea, jossa juuri nyt elämme – sekä etsii ja luo uutta.”

Kilpailussa noudatetaan Suomen Taiteilijaseuran sääntöjä ja seuraavia määräyksiä:

1 Kilpailu toteutetaan yleisenä kilpailuna. Mitali toteutetaan lyötynä ja kaksipuolisena. Suomen Mitalitaiteen Killan jäsenten kappaleet numeroidaan jäsennumeroilla.

Yleensä mitalien toteutusmateriaali on pronssi, mutta muutkin materiaalit ovat mahdollisia edellyttäen, että mitali on teknisesti toisinnettavissa kohtuullisin kustannuksin. Toteutettavan mitalin koko on 70–100 mm.

Lisäksi järjestäjällä on oikeus tuottaa toteutettavaksi valittu ehdotus myös pienemmässä koossa, jonka korvauksesta sovitaan erikseen taiteilijan kanssa.

2 Tullakseen otetuksi kilpailussa huomioon kilpailuehdotuksesta tulee valmistaa hahmomalli, joka on tehty kestävästä materiaalista ja on halkaisijaltaan vähintään 250 mm. Kilpailuehdotus jätetään kahtena yksipuolisena kappaleena molemmat puolet erikseen. Yksipuoliset ehdotukset hylätään.

3 Kilpailun palkintolautakunnan muodostavat Mitalitaiteen Killan hallituksen nimeämät kolme jäsentä sekä kaksi Suomen Kuvanveistäjäliiton nimeämää tuomarijäsentä.

4 Jokainen kilpailuehdotus on varustettava nimimerkillä. Ehdotuksen mukana on oltava selvitys valmistustekniikasta. Mukana on seurattava samalla nimimerkillä varustettu suljettu kirjekuori, joka sisältää tekijän yhteystiedot.

5 Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: I palkinto 4000 €, II palkinto 2500 € ja III palkinto 1000 €. Lisäksi Killan hallitus voi palkintolautakunnan ehdotuksesta jakaa korkeintaan kaksi 1000 euron lunastusta. Yksimielinen palkintolautakunta voi jakaa palkintosumman toisinkin; palkintojen lukumäärä on tällöin kuitenkin säilytettävä. Palkinnoille on haettu verovapautta. Juhlamitalina toteutettavan ehdotuksen tekijälle maksetaan lisäksi 800 € korvaus ehdotuksen viimeistelystä, toteutusoikeuksista ja toteutuksen valvonnasta. Palkinnoille on myönnetty verovapaus.

6 Lopullisen päätöksen teoksen tilaamisesta tekee Suomen Mitalitaiteen Killan hallitus, jolla on oikeus toteuttaa 100-vuotisjuhlamitali minkä tahansa kilpailussa palkitun ehdotuksen pohjalta.

7 Kilpailuaika päättyy pe 25.11.2016, joka on myös viimeinen postituspäivä. Ehdotukset lähetetään postitse osoitteeseen Suomen Mitalitaiteen Kilta, PL 311, 00101 Helsinki. Ne on myös mahdollista tuoda Killan toimistoon (Koroistentie 5 A, Helsinki) pe 25.11.2016 klo 14–18. Ulkomailta lähetettyjen ehdotusten pitää olla perillä kilpailun päättymispäivänä pe 25.11.2016. Kilpailuehdotuksessa tulee olla teksti Suomi Finland 100.

8 Kilpailuehdotukset valokuvataan. Osallistumalla kilpailuun taiteilija valtuuttaa Killan julkaisemaan ehdotuksen kuvan Mitalitaiteen vuosikirjassa ja Mitalitaiteen Killan verkkosivuilla. Vain palkittujen ja lunastetun ehdotusten tekijätiedot saatetaan julki.

9 Kilpailun tulokset julkistetaan 5.12.2016. Kilpailun ratkettua kilpailuehdotukset asetetaan näytteille Killan toimistossa keskiviikkona 7.12. ja torstaina 8.12. klo 16-18. A- ja B-luokkaan sijoittuneet kilpailuehdotukset ovat esillä myös Killan nettigalleriassa.
Ehdotukset ovat noudettavissa Mitalitaiteen Killan toimistosta (Koroistentie 5 A, Helsinki) joko ti 3.1.2017 klo 11-15 tai ke 11.1.2017 klo 14-18. Sen jälkeen ehdotukset tuhotaan.

10 Kilpailuohjelmia on saatavissa Galleria Sculptorista (Eteläranta 12 , Helsinki) sekä Mitalitaiteen Killasta. Kilpailuohjelma julkaistaan myös Killan verkkosivuilla osoitteessa www.mitalitaide.fi .

11 Kilpailua koskeviin tiedusteluihin vastaa Killan pj. Ilkka Voionmaa: ilkka.voionmaa@kolumbus.fi, p. 050 554 2174 tai arkisin Killan yleissihteeri Hanna Talasmäki: mitalikilta@gmail.com, p. 0409664220

Suomen Mitalitaiteen Kilta ry

julkaistu 20.9.2016

Uusi tilausteos Kaarina Kaikkoselta

Tampere-taloon on saatu uutta taidetta. Taiteilija Kaarina Kaikkoselta tilattu tekstiilitaideteos Olen osa tätä laulua kohoaa kokoustila Dueton lämpiön seinällä. Teos liitetään Tampereen taidemuseon hallinnoimaan Tampereen kaupungin kokoelmaan.

Kaarina Kaikkonen: Olen osa tätä laulua, 2016

Kaikkosen teoksen teemana on elämä ja ihmisenä oleminen. Lähtökohdakseen teoksen toteutuksessa Kaikkonen otti paitsi Tampere-talon arkkitehtuurin, myös talon funktion kulttuuristen tapahtumien paikkana.

– Myös Tampereen historia ja minun oma historiani sekoittuvat teoksen sisällössä, Kaikkonen kertoo.

Teoksella on kokoa 30 neliömetriä, eli pienen yksiön verran. Kaikkosen oma työhuone ei ollut teoksen kokoamiseen riittävän suuri, vaan hän valmisti teoksen osissa.

‒ Jännitin kovasti sitä millaiselta kokonaisuus lopulta näyttää, kun osissa valmistuneet palaset yhdistetään. Teos on kuitenkin hienompi kuin uskalsin toivoa, ja olen onnellinen, että olen saanut tehdä sen.

Materiaalina teoksessa on käytettyjä paitoja ja pikkutakkeja. Kaarina Kaikkonen tunnetaankin hyvin aiemmista ”pikkutakkiteoksistaan”. Ensimmäisen kerran hän oli pikkutakkien kanssa esillä Tampere-talossa jo vuonna 1993, kun Tampere Biennalen yhteydessä oli suuri Talvipuutarhan seinän peittävä installaatio. Varjo-teos Tampereen Satakunnankadun yläpuolella on ollut nähtävillä pariinkin otteeseen.

‒ Olen kiintynyt vanhoihin kauhtuneisiin ja kuluneisiin takkeihin, joissa ihmisen eletty elämä on läsnä, Kaikkonen sanoo.

Kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo

24.10. – 24.11.2015 Rakkaudesta – Suomen Mitalitaiteen Killan 50-vuotisnäyttely

Tampereen taidemuseo järjestää yhdessä Suomen Mitalitaiteen Killan kanssa näyttelyn Rakkaudesta Tampere-talon Talvipuutarhassa. Esillä on satakunta taidemitalia kaksoiskappaleineen. 50 vuotta täyttävä Suomen Mitalitaiteen Kilta on perustettu taiteilijoiden, keräilijöiden, valmistajien, gallerioiden ja museoiden yhdyssiteeksi. Kilta edistää mitalitaidetta, tukee mitalin tekijöitä sekä mitalitaiteen tutkimusta ja julkaisutoimintaa. Kilta ainaistalletti kokoelmansa Tampereen taidemuseoon 1989.

Rakkaudesta-teema viittaa energiaan ja liikkeelle panevaan voimaan. Termi sopii kuvaamaan intohimoista asennetta taiteeseen, mutta teema näkyy näyttelyn teoksissakin monitasoisesti. Muotokuvissa se usein selittää kohdehenkilön suhdetta maailmaan varaamalla mitalin kääntöpuolen hänen elämänsä merkityksellisimmille asioille. Se selittää mitalintekijän suhdetta aiheeseensa, hänen myötätuntoisuuttaan jopa sellaisissa tapauksissa, kun teosten sisältönä ovat katastrofit tai epäoikeudenmukaisuus. Mitalitaiteelle eivät ole vieraita myöskään aistillisuus, romanttinen rakkaus tai elinikäinen kumppanuus. Koko taiteen lajin perinne liittyy pitkälti muistamiseen ja ystävyyteen.

Tampereen taidemuseo on yksi Tampere-talon talvipuutarhaan näyttelyitä järjestävistä toimijoista. Tulossa on myös Muumimuseon avautumista ennakoiva näyttely syksyllä 2016. Taidemuseo on kaavaillut pysyvän mitaligallerian avaamista omassa rakennuksessaan, mutta hanke on jäänyt odottamaan Muumilaakson muuttoa ja museon omia laajennussuunnitelmia. Mitalitaide on yksi taidemuseon kokoelman erityisistä painopisteistä. Vuonna 2010 museo järjesti kansainvälisen kongressin ja noin 1 000 mitalia käsittävän näyt

Jan-Erik Anderssonin Tuli ja sade voitti taidepiippukilpailun

Tampereen rantatunnelin ilmanvaihtopiippujen taidekilpailun on voittanut Jan-Erik Anderssonin ehdotus Tuli ja sade. Anderssonin työ oli jo kilpailun ensimmäisessä vaiheessa niin viimeistelty, että se vaati jatkossa oikeastaan vain hienosäätöä. Jani Ajo ja Akseli Leinonen olivat kehitelleet ehdotuksiaan ansiokkaasti, mutta niihin sisältyi edelleen joitakin taloudellisia tai toiminnallisia riskejä. Jan-Erik Anderssonin teoksen valinnan tärkein kriteeri oli taiteellisen idean kantavuus. Lisäksi pelkästään maalauksellisiin keinoihin perustuva esitystapa takaa hallitun ja helppohuoltoisen lopputuloksen, joka on verraten edullinen toteuttaa ja toimii ilman tekniikkaakin.

Tuli ja sade -ehdotuksen ansiona on, että piippuja ei pyritty häivyttämään vaan niiden omaa olemusta päinvastoin korostettiin. Maalaustyö muuntaa piiput niin voimakkaan esineellisiksi, että kaikki ainekset uusiksi maamerkeiksi ovat olemassa eikä kilpailuraati pitänyt edes niiden valaisemista erikseen välttämättömänä. Toki mahdollisuus siihen kannattaa varata, mikäli tavallinen katuvalaistus osoittautuu häiritseväksi.

Sisällöllisesti Tuli ja sade muodostaa dialogisen teosparin. Santalahden piipun lähtökohtia ovat tuli ja tummanpunainen teollisuusarkkitehtuuri, Naistenlahdessa vesi ja järvimaisemat. Lähtökohdat on visualisoitu taitavasti käyttämällä vain yhtä ornamentaalista muotoa ja värien omaa ilmaisuvoimaa. Rytmiikka ja sommittelu on loppuun asti mietitty. Sama venytetty muoto synnyttää pisara-aiheena mielikuvan alas suuntautuvasta ja liekkinä ylös kohoavasta liikkeestä, jota tukee optisesti syntyvä liukuvärin vaikutelma. Tarpeeksi abstrahoituina aiheet eivät kuitenkaan muutu päälle käyviksi ja häiritseviksi, vaan kokonaisuus säilyy tyylikkäänä ja tasapainoisena.

Piippujen aiheet viittaavat omintakeisesti paikallisiin ominaispiirteisiin mutta tihkuvat samalla yhteistä kulttuurihistoriaa: kuva on uusi ja ennen näkemätön ja kuitenkin tuttu, lisäksi se symboloi onnistuneesti Tamperetta. Viestin kerroksellisuus inhimillistää teräsrakenteita sanan parhaassa merkityksessä ja täyttää erinomaisesti kilpailuohjelman vaatimukset. Lisäksi teokset tuovat kaupunkikuvaan energisyyttä, iloisuutta ja jopa leikkimieltä, johon julkisessa taiteessa ei ole totuttu.

Otavalankadun pilottihankkeen teosluonnokset nähtävinä

Tampereen Otavalankatu saneerataan kokonaisuudessaan. Suunnitteluhankkeeseen liittyy myös julkisen taiteen tutkimushanke. Hankkeessa taiteella korvataan tavanomaisia katurakenteita ilman erillisiä kustannuksia, ja siten tarkoitus on monipuolistaa taiteen käyttömahdollisuuksia julkisessa tilassa.

Taiteilija Maija Kovari on toiminut alusta saakka osana katusuunnittelutiimiä tavoitteenaan integroida taidetta ja taiteellisia rakenteita osaksi katutilaa. ”Taiteilijoiden toimiminen osana julkisen tilan suunnittelutiimejä ei tänä päivänä ole tavallista. Yhteistyölle ei ole ollut olemassa olevia toimintamalleja ja käytäntöjä, joita toivon, että tämän hankkeen kautta on osaltaan saatu rakennettua.” kirjoittaa Maija Kovari.

Teosluonnokset on julkistettu kahdeksi viikoksi kommentteja varten. Kommenttikierroksella pyritään lisäämään taideprojektin läpinäkyvyyttä ja ulottaa taidekentän vertaisarvionti myös julkisen taiteen pariin. Ajatuksia toivotaan sekä kaupunkilaisilta että taidekentän toimijoilta. Suunnitelmaehdotukset ovat nähtävänä 12.10. – 26.10.2015 kaupungin nettisivuilla ja Tampereen kaupungin Palvelupiste Frenckellissä, Frenckellinaukio 2 B. Kommentoida voi 26.10. saakka.Taidesuunnittelun kommentit voi osoittaa osoitteeseen maija.kovari@ramboll.fi.

Hanke on yksi Ympäristötaiteen säätiön kymmenestä prosenttiperiaatteen pilottikohteesta.

» Kaupungin katusuunnitelmien sivut » Maija Kovarin nettisivut » Ympäristötaiteen säätiön sivut » Prosenttiperiaate-hanke

Mitalitaiteen vuosikilpailu 2014 ratkennut

TIEDOTE 22.4.2014

Mitalitaiteen vuosikilpailu 2014 on ratkennut

Suomen Mitalitaiteen Killan vuotuisen taidemitalikilpailun voittaja on Juha Welling kilpailuehdotuksellaan Muotin ja muodon lapsi. Kilpailun aiheena oli 150-vuotisjuhlavuottaan viettävä kuvanveistäjä Emil Wikström. Kilpailuun saapui 28 kilpailuehdotusta.

Suomen Mitalitaiteen Kilta ry on vuonna 1965 perustettu yhdistys, joka on ainaistallettanut kokoelmansa Tampereen taidemuseoon. Kokoelmaa kartutetaan jatkuvasti sikäli kuin laadukkaita taidemitaleita on saatavissa. Kilta on perustamisestaan saakka vuodesta järjestänyt vuosimitalikilpailuja, joilla on ollut tärkeä rooli suomalaisen mitalitaiteen ja varsinkin valettujen mitaleiden tuotannon elvyttäjänä.

Kilpailun palkinnot jaettiin seuraavasti:

I palkinto (3 000 €) Juha Welling: Muodon ja muotin lapsi
II palkinto (2 000 €) Jarkko Roth: Emil Wikströmin vahvat lenkit – kuvanveistotaiteen pitkässä ketjussa
III palkinto (1 000 €) Pekka Rytkönen: Sydämen ääni
lunastus (500 €) Petri Neuvonen: Valetut ajatukset

”Emil Wikströmin elämää ja teoksia tarkastellessa esiin nousee kuva työlleen omistautuneesta taiteilijasta. Muotin ja muodon lapsi -mitalin esikuvana toimivat Wikströmin herkät ihmisfiguurit, joissa puhdas muotokieli tavoittaa niin viattomuuden, ilon, surun, toivon kuin kärsimyksenkin. Teoksia katsoessa unohtaa helposti työmäärän, joka niiden valmistumiseen on kulunut. Savimallit, muotin teko, valu ja viimeistely ovat kuitenkin olleet erottamaton osa itse teoksia. Muotin ja muodon lapsi -mitali on tarina siitä kuinka muotti synnyttää muodon ja kuinka muodosta syntyy teos – taiteilijan lapsi.” Juha Welling
Jo 49. vuosimitalikilpailu

Vuoden 2014 kilpailu on jo 49:s. Palkintolautakuntaan kuuluivat pj. kuvanveistäjä Anne Meskanen, tutkija Outi Järvinen, Visavuoren museon museonjohtaja Pälvi Myllylä sekä Suomen Kuvanveistäjäliiton nimeäminä jäseninä Jasmin Anoschkin ja Kirsi Kaulanen. Sihteerinä toimi Mitalitaiteen Killan yleissihteeri Hanna Talasmäki. Kilpailun voittajamitaliehdotus valetaan Killan vuoden 2014 vuosimitaliksi.

Suomen Mitalitaiteen Kilta ry edistää suomalaista mitalitaidetta sekä tukee alansa tutkimus- ja julkaisutoimintaa ja mitalin tekijöitä. Kilta on yhdysside mitalitaiteilijoiden, keräilijöiden, mitalinvalmistajien, taidegallerioiden ja museoiden välillä.

Lisätietoja:
Suomen Mitalitaiteen Kilta – Gillet för Medaljkonst i Finland ry.
mitalikilta@gmail.com
puh. 040 9664220